You are currently viewing 10. Ilmastonmuutosta ja possua uunissa

10. Ilmastonmuutosta ja possua uunissa

Sokea piste
Sokea piste
10. Ilmastonmuutosta ja possua uunissa
/

Ilmastonmuutos on fakta. Myös yksittäisen ihmisen valinnoilla on merkitystä, mutta vasta kun valitsijoita on monta. Määrä lisääntyy, kun jokainen päättää tehdä osansa piittaamatta mitä Kiina, Saksa tai USA tekee.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen täytyisi tehdä kaikkea. Se ei myöskään tarkoita sitä, että asiassa on mentävä ehdottomiin äärilaitoihin. Varsinkaan kun aina äärilaidat, tieteellisestä taustastaan riippumatta, eivät aina keskity kokonaisuuteen. Keskitytään erillisiin, tai vain yhteen, detaljeihin, joista tehdään globaali johtopäätös. Kuten, että Pohjois-Savo olisi muuttunut peltoviljelyyn sopivaksi. 

Silti lihan kulutus tulee laskemaan, ja näin on jopa tapahduttava. Tarvitaan kuitenkin korvaavat lähteet, ja se kysymys ohitetaan saarnapuolella. Ihminen on biologialtaan sekasyöjä, ei vegaani. Meidän perheen hevoset ovat vegaaneja. Koirat taasen lihansyöjiä. Sitä faktaa ei muuteta julkilausumilla tai omalla päätöksellä.

Ongelma ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on siinä, että massoilla ei ole siihen varaa. Massoilla ei ole varaa kasviruokaan ja lihakorvikkeisiin, kun aina ei ole varaa terveelliseen ruokaan edes nykytarjonnalla. Uusiutuvaa energiaa olisi kiva ostaa sähkönjakelijalta, mutta miksi asiasta, joka ei kuulu kuluttajalle, kuluttaja maksaa loppulaskun. Sähköauto on varmasti houkutteleva espoolaiselle, mutta jo Vihdin korkeudella diesel on toimivampi ratkaisu. Kun ei ole joukkoliikennettä, niin autolla on päästävä aina, joka päivä ja joka paikkaan.

Sanoinko jo, että sähköauto ei ole taloudellisesti monille edes mietittävä vaihtoehto? Autolaina ei ole vaihtoehto, jos peruseläminen vie yli 60 % nettotuloista, tonnin puhelin on saavuttamattomissa ja töitä tehdään kahden eron lukulaseilla rikkinäiset hampaat pakottaen.

Podcastissä myös päivitellään miksi kasvisruoka ja lihankorvikkeet (ainakin valmisaterioina) eivät maistu millekään. Tai jopa pahalle. Tai että – taas se tylsä raha – miksi kausikasvikset ovat ehkä kalleinta mitä kaupasta löytää. Kehittelen myös tulkinnan suolan vaarallisuudesta… oikeammin, eihän suolan käytön vähentämisen kuulu tarkoittaa suolan täydellistä hylkäämistä.

Samalla, kun köhin pujon raiskaamia keuhkoja (tupakka ei toki liity asiaan) saan lauantaimakkaran korvikkeen uuniin: possun ulkofilettä.

Liittyvät kuvat: