Oli kyseessä mikä tahansa lemmikkinä pidettävä eläinlaji, niin kun ruokintaan kytketään termi luonnonmukainen, niin on turha odottaa keskustelua luomusta. Silloin on syvempien asioiden ääressä. Kyseessä uskonnollisia piirteitä kantava maailmankatsomus, oikeammin hurmos, jossa maailman uskotaan olevan vähintäin viisiuloitteinen. Muuten ei luonnonmukaiseen ruokintaan kytkettyjä yliluonnollisia piirteitä voi selittää.
Syyskuun alussa tapahtuu Suomessa hevosmaailmassa kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että laidunkausi alkaa loppumaan. Samalla kiihtyy hevoskauppa, mutta se ei ole jutun juoni tällä kertaa. Toinen on se, että riippumatta otetaanko hevoset sisälle tai ratsastetaanko syyssateissa ja hirvikärpästen joukossa toppatakissa tai topissa, niin D-vitamiinin saanti taivaalta loppuu.
Minulla on hevosten ravitsemuksessa yksi huomattavan ajatuksia ja ymmärrystä vaivaava asia. Kaura ja sen vaikutus hevosen korvien väliin. Toki on montakin asiaa, jota en tiedä ravitsemuksessa, mutta ne ovat nippelitekniikkaa. Täytyy vain kaivaa nippelit esille, kuten vaikkapa mineraalilisien aito tarve ja annostus. Arjen ruokinnasta tiedän vielä vähemmän, mutta siinä pätee yksi universaali totuus: ruoka ei voi tehdä mitään sellaista, joka ei ole selitettävissä sen koostumuksella. Analyyseissä on kaikki.
Ajattelin tehdä raflaavamman otsikon, kuten Hessu; varo halpoja kopioita, mutta koska niiden kopioiden satulat yksistää maksavat enemmän kuin meidän koko kalusto, niin ollaan konservatiivisia. Olimme Ypäjällä Finnderbyä ihmettelemässä.
Olen ollut kohtuullisen ylpeä siitä, että en ole koskaan tipahtanut hevosen selästä. Tosin ratsastusura on sen verran lyhyt, ja ollut niin hevosten kuin ympäristönkin suhteen jokseenkin turvattu, että putoaminen ei ole kuitenkaan ole ollut aidosti edes vaihtoehto. Toki minä sen tiedän ja ymmärrän, mutta silti aiheella on kiva elvistellä. Nyt olo on kuin turpiin ottaneella ja selkään ja kylkiin sattuu sekä takaraivoa jomottaa. Virallisen statistiikan mukaan hevonen otti irtopisteen minua vastaan ja olen tipahtanut kenttään. Subjektiivisessa maailmassani, koska moisesta ei ole valokuvatodisteita, enkä tapahtunutta muista, niin it never happened – en ole koskaan pudonnut hevosen selästä.
Kokemus kertyy ajan myötä. Nyt on historiaa hevosen omistajana (huomaa: hevonen, ei poni; perheen väsynyt inside-joke) kokonainen päivä. Tai oikeammin kolmatta päivää tätä kirjoitettaessa, mutta aika on suhteellinen käsite. Kun polle muutti 16.6. aamupäivällä, niin day 1 on silloin 18.6. aamulla, koska takana on yksi täysi päivä. Ei pelkoa – maanantaihin mennessä sekoan laskuissa.
Uusi ratsastusvuosi, uudet kujeet. Tai sitten ei. Yllätys oli suuri, kun tallilla ei vastassa ollutkaan sellainen ruskea ruuna, vaan harmaa. Kevättä pukkaa ja sen huomaa. Ruunareipas oli piehtaroinut urakalla savessa ja oli sen näköinen. Minulla meni tunnin verran aikaa ja kolme tupakkaa ennen kuin se oli harjattu taas hevosen oloiseksi. Siis nimenomaan oloiseksi. Sillä karvanlähdöllä se näytti siltikin enemmän kapiselta ketulta kuin suomen putelta, Mutta en tiedä kummasta löytyy enemmän savipölyä – minun keuhkoistani vai karsinan lattialta. Selkään kuitenkin pääsin.
Aika ajoin kysellään jonkin mineraali- ja vitamiinituotteen perään, jossa saisi yhdestä purkista kaiken mahdollisen. Jos ja kun täytyy tasapainottaa ruokintaa, niin purkkirumba hirvittää. On olemassa yksi syy siihen miksi toimivaa monivitamiini- tai -mineraalivalmistetta ei ole markkinoilla. Määrät ovat niin erilaisia. Jos yhtä tarvitaan grammatolkulla ja toista murunen, niin niitä ei saada sekaisin. Ja jos yhtä tarvittaisiinkin enemmän kuin toista, niin säätö ei onnistu. Tuossa tulikin jo kaksi syytä, mutta idea lienee silti selvä. Mutta nyt tuli apu ongelmaan. Markkinoilla on tuote, joka antaa kaikki tarvittavat tärkeimmät mineraalit ja vitamiinit yhdestä ja samasta purkista. Ja aina oikean määrän. Eikä tässä vielä kaikki. Kaupan päälle saadaan välttämättömiä rasva- sekä aminohappoja. Sekä tietysti entsyymejä.
Jackrussell Wilma on jo jonkin aikaakin ollut tallihommissa mukana. Mitä iloa on pitää russelia ja poneja, jos niitä ei voi pitää samoissa tiloissa. Se hyörii ja pyörii jaloissa sekä kavioissa, eikä siihen kukaan kiinnitä mitään huomiota. Juoksentelee hevosten alta, etsii hiiriä ja parantelee oman suolistonsa bakteerikantaa lantakikkareilla.
Sain aikoinaan kotoa opastuksen hevosmaailman saloihin. Jos koko hevoselämä oli yksi kirja, niin saamani tieto kattaisi ehkä yhden sivulauseen luvussa ”Luulot ja urbaanit legendat”. Tähän kategoriaan kuului esimerkiksi oppi, että hevonen makaa vain jos se on kuolemansairas. Muutoin se on aina seisaallaan, nukkuessaankin.
